Sami Ritoniemen turhat sivut

Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ik�vystytt�� minut kuoliaaksi typerill� kommenteillaan, miten vaikeaa el�m� mukama oli kun he olivat nuoria. Tied�tteh�n, kouluun piti k�vell� aina 30km yl�m�keen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ymp�ri vuoden kest�viss� lumimyrskyiss� kantaen nuorempia sisaruksiaan sel�ss��n. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppej�, vaikka kaikki olivat my�s t�iss� 16 tuntia p�iv�ss� n�lk�palkalla, ettei perheen tarvinnut n�hd� n�lk��. Ja muistan vannoneeni itselleni, ett� en ikin� pitk�stytt�isi nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.

Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetell� miten helppoa nykynuorisolla on. Teill� on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni verrattuna te el�tte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin, niin te nykynuoret ette todellakaan ymm�rr� miten hyvin asiat ovat teill�!

Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meill� ollut mit��n internetti�. Jos halusimme tiet�� jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eik� silloin ollut s�hk�postia! Meid�n piti kirjoittaa kirjeit�, paperille, kyn�ll�. Ja sitten piti k�vell� ulos, joskus jopa kadun toiseen p��h�n, ett� sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon. Eik� meill� ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti k�vell� levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieress�, ett� sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleens� puhui biisin alun tai lopun p��lle ja pilasi koko kappaleen.

Ja tied�ttek� mik� oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netist�! Ei, vaan piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai sitten vain kuvittelemalla Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja. Eik� meill� ollut mit��n hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eik� meill� ollut mit��n vitun soittajan numeron n�ytt�j�k��n. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla pomo, �iti, huumekauppias...sit� ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niit�h�n oli jokaisella perheell� yksi. Keskell� aulaa, ett� kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla sein�ss� kiinni, ettei sit� voinut siirt��k��n, koska se irtosi sein�st� jos k�velit pari metri�.

Eik� meill� ollut mit��n vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meill� oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava m��r� pelej�, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitk� n�yttiv�t l�hinn� legoilta. Pelin hahmot olivat neli�it�. Sin� olit neli�. Avaruusolennot olivat neli�it�. Ammukset olivat neli�it�. Asteroidit olivat neli�it�, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neli�iksi. Eik� silloin ollut mit��n vaikeustasoja tai kentti�, vaan sama kentt� ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eik� pelej� voinut pelata l�pi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin el�m�!

Eik� leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat samalla korkeudella! Jos edess�si istui pitk� hujoppi, niin se siit�, eip� tarvinnut katsoa sit� leffaa. Ja toki meill� oli telkkari, mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eik� ohjelmia n�hnyt mist��n tekstiteeveest�, vaan ne piti katsoa lehdest�. Eik� silloin ollut mit��n Cartoon Networkkia! Piirrettyj� tuli vain lauantaiaamuna. Ymm�rr�ttek� te?? Piti odottaa koko vitun viikko n�hd�kseen piirrettyv�, senkin pilalle hemmotellut kakarat! T�ll� kaikella tarkoitan, ett� teill� nykynuorilla on asiat niin vitun hyvin! Te olette t�ysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti kest�isi el�m�� 80-luvulla!

* 10.11.2024 * Nimipäivä: Martti *

* 8535 *

Free background music from JewelBeat.com