|
"Timon" tarina28-vuotias Timo (nimi muutettu) kertoo synkkää tarinaa:"No pienestähän se tietysti alkoi, niinkuin kai kaikilla... kaverit olivat jo jonkin aikaa grillailleet ja saivat yhtenä kuumana heinäkuun iltana mut puhuttua mukaan rinkiin, saunakaljoissa tietysti enhän mä siihen muuten olis lähtenyt. "Ei siitä mitään tuu, tää on ihan turvallista", ne sanoi ja mä uskoin, vaikka vähän arvelutti; olin lukenut valistuslehtisiä ja nähnyt poliisin kuvia koko ikänsä grillanneista papoista ja mammoista. Ihan kurttuisia ne oli ja näytti 60-vuotiailta, vaikka sitä ne tais kyllä ollakin. Kaverit ensin kertoi ihan yleistä asiaa grillaamisesta; miten se tehdään oikein, vaikutukset, vaikutusajan jne. ja näyttivät sitten malliksi. Hyvältä näytti kavereista tuntuvan, kun ensin vierestä katselin kuinka he grillasivat ja söivät lenkkimakkaranpätkät. Sitten he halusivat minunkin kokeilevan ja söinkin varovaisesti testiksi puolikkaan kanankoiven. Taisin jäädä heti kerrasta koukkuun, sillä oli se vaan niin hienoa; kuola vaan valui suupielestä, kun ahnaasti upotin hampaani grillimarinoituun kanaan ja pian olin itsekin ihan marinadissa - kirjaimellisesti. Kokemattomana jätin kuitenkin sinapit ja ketsupit väliin, joita kokeneemmat kaverini laittoivat makkaroidensa päälle "boosteriksi" niinkuin ne alan kielellä siitä puhui. No, muutama kerta sitten kavereiden kanssa salaa grillailtiin mökillä aina saunan päälle ja alku menikin hyvin, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntumaan, että tekee vaan mieli grillata enemmän ja enemmän ja olis aika hommata oma grilli. Vähän neuvoja kyselin ensin ja ennenkuin oikeasti tajusinkaan, ostin ensimmäisen oman grillini pari vuotta sitten Mustamäen torilta. Mä salakuljetin sen maahan rantapalloksi naamioituna. Vähänhän tullivirkailijat olivat kummissaan metallisesta rantapallosta, mutta sain kuin sainkin grillin maahan. Siitä se kierre sitten lähti eikä loppua näkynyt; grillattiin joskus neljä-viisikin kertaa viikossa, arkisinkin. Eihän siinä mitään järkeä ollut ja rahaa paloi mielettömästi aineisiin ja tarvikkeisiin. Meillä oli oma pikku hupiklubi, johon kaikki "hyvät tyypit" oli tervetulleita, mutta kaikille tehtiin selväksi, että tästä jutusta EI sitten puhuta tai... Itä-naapuristahan kaikki tuli ja selvä juttuhan se oli, että pelattiin kovaa peliä järjestäytyneen alamaailman, ns. "grilliringin" kanssa. Aluksi mä pärjäsin pelkillä puhtailla luonnontuotteilla, joko pelkällä pihvillä tai joskus otin päälle extrana lisäaineettomia, kotimaisten kanankasvattajien omia marinadeja, mutta se oli aika harvinaista, ehkä kerran kuussa. Kaverit söi jo keinotekoisia, grilliringiltä ostettuja marinadikastikkeita, joista ei kyllä koskaan tiennyt mitä lisäaineita niihin oli lisätty, mutta ei se ketään tuntunut haittaavan, kunhan tuli hyvä fiilis ja lopulta mä ajauduin niihin itsekin. Sen jälkeen en enää kotimaisiin koskenut, oli se maku ja ne sävärit niin erilaiset. Käry taisi käydä ihan sen takia, että oltiin niin huolettomia; ei jotenkin osannut ajatella enää suoraan, kun piti vaan saada lisää. Tässä vaiheessa mä olin kyllä jo tosi syvällä kierteessä ja oon oikeastaan kiitollinen, että kävi niinkuin kävi. Kaikki kelpas; kana, kaikenlaiset lenkkimakkarat ja nakit, grillikylki... kerran jopa vedettiin uusia perunoita grillistä, kun kaverilla oli just "sato" valmistunut. Naapuri oli just tullut mökilleen ja se sitten taisi poliisit paikalle soittaakin, kun grillaamisen voimakas tuoksu oli sen pihaan asti kantautunut. Eihän siinä enää mikään auttanut, kun oli just vedetty mahat täyteen ja kaksi maijaa kurvasi pihaan pillit vinkuen. Kavereista kaksi lähti lusimaan yli vuoden kakkua törkeistä grillausrikoksista, useista grillitarvikkeiden myyntirikoksista ja toinen sai vielä puoli vuotta extraa ammattimaisesta perunoiden ja tomaattien kasvattamisesta. Toisella todettiin pitkälle edennyt PAH-myrkytyksen aiheuttama vatsasyöpä ja se on nykyään letkuissa teholla ja varmaan kuolee pian. Yksi sai syytteen avunannosta laittoman marinadin salakuljettamiseen Venäjältä ja se sai puoli vuotta ehdonalaista. Itse sain kolme kuukautta ehdollista laittomien grillitarvikkeiden hallussapidosta ja mut määrättiin pakkovieroitushoitoon surullisenkuuluisaan vegaanifeministien vieroituslaitokseen Keravalle. Grillit ja lihat tietysti takavarikoitiin. Nyt mä oon ollut kuivilla kohta puoli vuotta, mutta vieläkään ei mene päivääkään etteikö tekis mieli edes vähän grillailla, tai "kärtsää kyrsää" niinku alan slangissa sanottaisiin. Tää on tällaista varovaista tasapainoilua, päivä kerrallaan. Sukulaiset ja "streitit" kaverit oli tietysti kauhuissaan kuullessaan, että mä joudun oikeuteen, mutta nyt niiden tuki on kyllä ollut aivan loistavaa; ilman niitä mä en olis tässä, mä en olis jaksanut sitä kauheeta vierotuksen tuskaa. Tavallaan mä oon tyytyväinen, koska nyt mä todella tajuan kuinka vaarallista grillaaminen oikeasti on. Jos mä jotain haluun teille lapset sanoa niin se on tämä: älkää herran tähden KOSKAAN ottako vastaan edes pientä viattoman näköistä grillattua prinssinakkia; tähän helvettiin joutuu ihan huomaamattaan ja sillä on todella helppo pilata koko elämänsä! Pysykää lapset erossa grillaamisesta, sen mä haluun teille sanoo!" | ||||||||
| |||||||||
(c) Sami Ritoniemi 2005
| |||||||||
Free background music from JewelBeat.com |